Kuukausi: huhtikuu 2017

PERJANTAI (varhainen aamu)

Kello 4:00 helähti puhelimen sulosoinnut ilmoille ja mitä virkeimpinä otimme hotellin tekemät aamiaispussit autoon ja suuntasimme Viborgin kautta kohti Frederikshavnia. Toisin sanoen löntystimme kasseinemme autoon, emmekä juurikaan puhuneet ennen satamaan saapumista. Samilla kesti lähes kolme varttia keksiä, että apukuskin penkinlämmitin on päällä.

Lautalla otimme molemmat vielä parin tunnin lisänokoset. Sääli sinänsä, sillä harvoin näkee Itämerta niin tyynenä ja aurinkoisena kuin se tänään oli. Göteborgissa päätimme, että lähdemme saman tien ajamaan kohti Tukholmaa ja mietimme ylimääräisen ajan käyttämistä matkalla. Toyota pyysi vielä Jonköpingissä lisää menovettä ja otimme kymmenen minuutin pysähdyksen, Vätternin rannalla autoa tankaten. Päätimme että poikkeamme Söderteljessä Scania museo katsomassa, mutta kohtalo päätti jälleen kerran toisin. Norrköpingin pitkässä ylänousussa liikenne pysähtyi täysin ja saimme seuraavat neljäkymmentä minuuttia veikkailla syitä seisahtuneelle liikenteelle. Samalla kuuntelimme ruotsinkielistä radiotiedotetta, jossa aluksi puhuttiin jostain onnettomuudesta. Koitimme kovasti kuunnella uudestaan ja uudestaan tulevaa tiedotetta ja pääsimme selvyyteen, että jotain on sattunut Tukholmassa. Samalla kotisuomesta annettiin jo tiedotusta tapahtuneesta. Samalla saimme myös matkatukea tietojemme kirjaamiseen ulkoministeriön tietokantaan. Kuitenkin moottoritiellä seisomisen syyksi ilmeni hetken päästä palanut henkilöauto, joka oli selvä peli kauttaaltaan.

Kuitenkin totesimme, ettei museoon enää kannata kiirehtiä, vaan Tukholman tilanteen takia jatkamme suoraan kohti satamaa. Tietenkin täysi maha miehen tiellä pitää ja siihen avun tarjosi King Burger. Tukholmaa lähestyessä alkoi tilanteen poikkeavuus seljetä entistä enemmän. Kaikki tiet olivat autoja täys, linja-autot liikkuivat tyhjinä ”ei linjalla” kyltit loistaen. Ruuhkaa kesti toista tuntia ja olimme satamassa vasta puoli seitsemältä. Kuitenkin ajoissa ja ehjinä, mutta kuitenkin kaksi tuntia normaalia enemmän aikaa viettäneenä. Hieman apein tunnelmin hyvästilimme ruotsin ja siirryimme laivaan

Laivalle päästyämme nautittiin pienet iltapalat ja kirjoitettiin puuttuvat blogit teidän iloksenne.

Kiitos seuraamisesta!

T Hannu Kapteeni & Sami Perämies

TORSTAI

Viimeinen varsinainen työpäivä valkeni syvässä hiljaisuudessa. Kolmen päivän puristus ja jatkuva englanninkielinen kanssakäyminen alkoi jo tuntua. Motivaation löytäminen otti aikansa, mutta silti olimme ajoissa koululla, valmistelemassa päivän opetusta ja suunnittelua. Aamu alkoi tulevan tanskan kohteen hahmottelulla, siten että mietimme minkälaisia sisältöjä valittavan rakennuksen pitäisi sisältää. Seuraavaksi kävimme ottamassa uuden luokan haltuun ja opettelimme talvirakentamisen ja hankinnan saloja, suomen olosuhteissa. Tanskalaiseen malliin nautimme, leipäsalaatti lounaan, vaikkei se enää neljäntenä päivänä Samiin meinannutkaan upota. Siis oikeasti täällä ei saa muuta kuin näitä pirun voileipiä ja salaattia… (Sami)

Iltapäivän käytimme kahden viikon päästä jalkautuvan suomen projektin yksityiskohtien hiomiseen ja lopuksi kävimme tutustumassa viikolle 47 sovittuun korjausrakentamisen suunnittelukohteeseen. Rakennukseksi valikoitui kolme kerroksinen 1918 rakennettu, tiilirunkoinen koulu. Tehtävän antona olisi piirtää koulusta sähköiset kuvat ja suunnitella koulukäytöstä poistuvalle koululle uusia käyttömahdollisuuksia. Lähestymistapana on varmasti asuinrakentaminen, koska koulu sijaitsee aivan kaupungin keskustassa.

Täyden päivän jälkeen oli hetki aikaa huokaista. Tehokkaasti kävimme kaupungilla ostamassa tuliaisia, otettiin tunnin välikuolema ja käytiin syömässä ansaitut pihvit ravintolassa, ilman peri tanskalaisia rehuja. Siis nyt jotain muuta muin niitä pirun voileipiä… (Sami)

Lopuksi kävi kollegoiden kanssa läksiäisoluilla. Tarinaa olisi varmasti riittänyt pitkään, mutta jouduimme hyvästelemään muut jo kymmenen aikaan, koska seuraavana aamuna olisi aikainen herätys. Väsyneinä mutta todella tyytyväisinä viikkoon hyvästelimme uudet Tanskalaiset ystävämme ja siirryimme kohti hotellia. Unta ei tarvinnut odottaa.

KESKIVIIKKO

Tänään ohjelmaamme kuului tutustuminen Tanskaan ja VIA:n yliopistoihin muilla paikkakunnilla. Aamumme alkoi jälleen maittavalla tanskalaisella aamupalalla. Mikä ihme siinä on, ettei täällä osata tehdä pekonia tai kahvia.

Meidät noudettiin hotellilta ja ensimmäinen etappimme oli Horsensen campus. Campus on meidän koululle ehkä tutuin, koska täällä meillä on ollut jo vaihto-oppilaita ja kaksoistutkinto opiskelijat opiskelivat aina täällä Tanskassa ollessaan. Campuksella tutustuimme yrityksen perustamisen tukipalveluihin ja kehittämisestä yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Esille tuotiin myös sen tuomaa rahoitusta, niin opiskelijoille kuin oppilaitoksellekin. HAMK:lla on alkamassa saman tapainen kokeilu ja täältä luvattiin apuja, jos tarvitsisimme jonkinlaisia vinkkejä tai toimintamalleja. Tutustuimme myös koulutustiloihin ja kuulimme myös suunnitelmista tehdä uudet tilat aivan kaupungin keskustaan. Lopuksi tutustuimme rakennustekniikan oppilaiden suunnittelemiin ja tekemiin rakennuksiin, jotka oli pääosin tehty kierrätysmateriaaleista. Homeongelmia lukuun ottamatta, ihan oivia tekeleitä. Toinen rakennus oli tehty kuudesta marikontista ja piti olla suunniteltu ja toteutettu niin että se voitiin kasata ja purkaa kahdessa päivässä kontteihin ja siirtää muualle. Molemmissa rakennuksissa oli omavaraiset energialähteet. Uusiutuva energia ja energia tehokkuus on tällä hetkellä kovassa huudossa Tanskan rakentamisessa ja suunnittelussa.

Seuraavaksi siirryimme Århusiin, jossa pääsimme näkemään vastavalmistuneet tilat. Kaupungin sydämeen tehdyt tilat sisälsi viisi yhteen kytkettyä rakennusta, moderneine tiloineen ja ratkaisuineen. Tämä kampus olisi ehkä houkuttelevin paikka tämän hetken vaihtomahdollisuuksia ajatellen koska tilat ovat uudet ja hienot, sekä sijainti toiseksi suurimman kaupungin ytimessä. Ainit heikkous on opiskelija asuntojen puute, mutta kukaan opiskelija ei kuulemma ole jäänyt ilman asuntoa. Hieno rakennus sisälsi muutaman pienen pulman. Hissejä ei voi käyttää ilman kulkukorttia ja viisikerroksisessa rakennuksessa se voi pidemmän päälle alkaa harmittaa. Myös pohjaratkaisu oli sen verran sekava, ettei ensimmäisen kierroksen perusteella ollut hajuakaan missä päin mikäkin tila sijaitsee. Rakennuksessa on tietenkin opiskelijoille paljon tekemistä mistä hienoin on opiskelijoiden oma baari. Saisikohan samanlaisen meidän Campukselle?

Yliopistolla tapasimme myös sattumalta kaikkien yksiköiden rakennustekniikasta vastaavan Jan-Owen. Vaihdoimme pikaisesti kuulumisia yhteisen projektin edistymisestä ja vaihto-oppilas mahdollisuuksista VIA:n eri yksiköissä. Seuraamme liittyivät myös Holstepron yksikön opettaja Kahtrine ja yksikön johtaja Steffan. Kävimme yhdessä lounastamassa kaupungin keskustassa ja sen jälkeen Tygen opastuksella tutustumassa uuteen kirjasto rakennukseen, joka nimensä vastaisesti sisälsi monipuolista tekemistä eri ikäisille käyttäjille. Kirjastoon oli yhdistetty sosiaalipalveluita ja samalla se oli rakennettu kaupungin leikki/seurustelu tilaksi. Oma erikoisuus oli kirjaston alla oleva auto hotelli, eli robotti siirsi auton kontissa maan alle ja haki sen sieltä pois lähtiessä.

Paluu matkalla keskustelimme paljon yhteistyön yksityiskohdista sekä kävimme katsomassa neljä mahdollista majoituspaikkaa marraskuun yhteistyöhankkeelle. Löysimme pari hyvää vaihtoehtoa.

Pitkä päivä päättyi hotellille vasta puoli yhdeltätoista ja koska olimme lähteneet liikenteeseen jo 8 aikaan, eli unta ei juurikaan tarvinnut houkutella.

Tiistai

Tänään oli siis vuorossa ensimmäinen luentopäivä. Meillä oli kolme kappaletta kahden tunnin luentoja tanskalaisille ryhmille. Ensimmäiseksi esittelemme tanskalaiselle luokalle heidän tulevan kohteensa Suomessa. Kerroimme millainen heidän tuleva kohde on, mitä siellä tullaan tekemään, minkälainen työ tulisi olemaan ja kuinka odotamme ryhmien toimivan.

Pieneksi harmiksi Suomeen tuleva ryhmä on vain kuusi henkeä. Heidät jaetaan kuuteen ryhmään. Tanskaan jäävät oppilaat muodostavat myös kuusi ryhmää. Sovimme että suomessa olevat ryhmät ovat yhteydessä tanskassa oleviin ryhmiin ja jakavat tietoa koko ajan, eli tanskassa olevat ryhmät tekevät saman projektin kuin suomessa olevat ryhmät. Näin ollen harjoittelemme rakennusteknisiä asioita sekä tiedon jakamista ja sen keräämistä tietoteknisin menetelmin, englannin kielellä.

Seuraavat luennot olivat enemmän itsemme esittelyä. Kerroimme Hannun kanssa tarkemmin millainen tausta ja kokemus meillä löytyy ja millaisia projekteja ja kohteita olemme urallamme tehneet. Esittelymme meni hyvin ja tanskalaiset olivat kiinnostuneita siitä mitä olimme tehneet.

Viimeinen osio oli mielenkiintoinen ja hiukan haastava. Tanskalaiset olivat valmistelleet kysymyksiä koskien suomalaisia rakennusmääräyksiä, normeja ja suunnittelumääreitä. Ensiksi he kertoivat lyhyesti, miten Tanskassa asiat tehdään ja pyysivät sitten meitä kertomaan, miten asiaa tarkastellaan tai tehdään suomen normien ja säädösten mukaan. Kysymykset olivat haastavia ja moni alaisia, mutta saimme vastattua niihin rautaisella ammattitaidolla ja Moodlen materiaaleilla J. Aihe oli niin mielenkiintoinen, että käytimme siihen varatun kahden tunnin sijaan miltei kolme ja puoli tuntia.

Luentojen päätyttyä olimme todella väsyneet. Ei heti uskoisi kuinka raskasta on luennoida ja kertoa kahdensan tuntia englannin kielellä. Päivä oli kuitenkin todella onnistunut ja tanskalaiset olivat todella tyytyväisi, saadessaan kuulla millaisia hankkeita Suomessa tehdään ja millaisten asioiden kanssa suomalaiset rakentajat painivat päivittäin.

Illaksi saimme kutsun saapua arkkitehti opettajan luokse illalliselle. Oli mukava tutustua samalla todelliseen tanskalaiseen asumiseen, arkkitehtuuriin ja illanviettoon. Keskustelu vaihteli kulttuurien ja talouden vertailusta, opetusmetodeihin ja opiskelijoiden olemukseen. Hyvän ruuan ja juoman siivittämänä ilta vierähti lähes puolille öin.

Kuitenkin pitkä päivä antoi paljon eväitä tulevaisuuteen ja osoitti että meillä on paljon annettavaa myös tanskalaisille markkinoille. Opiskelijoiden mielenkiinto myös yllätti ja varmasti tuleviin yhteistyöhankkeisiin liittyy huomattavasti enemmän opiskelijoita mukaan.

Tänään oli siis vuorossa ensimmäinen luentopäivä. Meillä oli kolme kappaletta kahden tunnin luentoja tanskalaisille ryhmille. Ensimmäiseksi esittelemme tanskalaiselle luokalle heidän tulevan kohteensa Suomessa. Kerroimme millainen heidän tuleva kohde on, mitä siellä tullaan tekemään, minkälainen työ tulisi olemaan ja kuinka odotamme ryhmien toimivan.

Pieneksi harmiksi Suomeen tuleva ryhmä on vain kuusi henkeä. Heidät jaetaan kuuteen ryhmään. Tanskaan jäävät oppilaat muodostavat myös kuusi ryhmää. Sovimme että suomessa olevat ryhmät ovat yhteydessä tanskassa oleviin ryhmiin ja jakavat tietoa koko ajan, eli tanskassa olevat ryhmät tekevät saman projektin kuin suomessa olevat ryhmät. Näin ollen harjoittelemme rakennusteknisiä asioita sekä tiedon jakamista ja sen keräämistä tietoteknisin menetelmin, englannin kielellä.

Seuraavat luennot olivat enemmän itsemme esittelyä. Kerroimme Hannun kanssa tarkemmin millainen tausta ja kokemus meillä löytyy ja millaisia projekteja ja kohteita olemme urallamme tehneet. Esittelymme meni hyvin ja tanskalaiset olivat kiinnostuneita siitä mitä olimme tehneet.

Viimeinen osio oli mielenkiintoinen ja hiukan haastava. Tanskalaiset olivat valmistelleet kysymyksiä koskien suomalaisia rakennusmääräyksiä, normeja ja suunnittelumääreitä. Ensiksi he kertoivat lyhyesti, miten Tanskassa asiat tehdään ja pyysivät sitten meitä kertomaan, miten asiaa tarkastellaan tai tehdään suomen normien ja säädösten mukaan. Kysymykset olivat haastavia ja moni alaisia, mutta saimme vastattua niihin rautaisella ammattitaidolla ja Moodlen materiaaleilla J. Aihe oli niin mielenkiintoinen, että käytimme siihen varatun kahden tunnin sijaan miltei kolme ja puoli tuntia.

Luentojen päätyttyä olimme todella väsyneet. Ei heti uskoisi kuinka raskasta on luennoida ja kertoa kahdensan tuntia englannin kielellä. Päivä oli kuitenkin todella onnistunut ja tanskalaiset olivat todella tyytyväisi, saadessaan kuulla millaisia hankkeita Suomessa tehdään ja millaisten asioiden kanssa suomalaiset rakentajat painivat päivittäin.

Illaksi saimme kutsun saapua arkkitehti opettajan luokse illalliselle. Oli mukava tutustua samalla todelliseen tanskalaiseen asumiseen, arkkitehtuuriin ja illanviettoon. Keskustelu vaihteli kulttuurien ja talouden vertailusta, opetusmetodeihin ja opiskelijoiden olemukseen. Hyvän ruuan ja juoman siivittämänä ilta vierähti lähes puolille öin.

Kuitenkin pitkä päivä antoi paljon eväitä tulevaisuuteen ja osoitti että meillä on paljon annettavaa myös tanskalaisille markkinoille. Opiskelijoiden mielenkiinto myös yllätti ja varmasti tuleviin yhteistyöhankkeisiin liittyy huomattavasti enemmän opiskelijoita mukaan.

Aamu valkeni kirkkaana hotellin ikkunasta. Oli aika siirtyä ahjon ääreen, mutta ei tietenkään tyhjällä mahalla. Aamiainen hotellin ravintolassa oli monipuolinen, sisältäen suolaista ja herkkuja, kumpaakin sopivalla tavalla. Pekonit kylläkin kuuluivat erään; ettei sellaista paistosta, joka ei seuraavana kesänä krillihiileksi kelpaa.

Aamiaiseen jälkeen oli aika jatkaa matkaa, luotettavalla hopeanuolella, kohti VIA University Kollegen kampusta, muutaman kilometrin päähän keskustasta. Paikka löytyi vaivattomasti ja pienillä täydentävillä kysymyksillä pääsimme rakennustekniikan tiloihin. Koulutustilat ovat viihtyisiä ja valoisia, sisältäen paljon ryhmätöille soveltuvia pieniä käytävätiloja. Opettajienkin tilat olivat kadehdittavan hyviä ja auliisti meillekkin osoitettiin viikoksi oma työhuone ja salasanat henkilökunnan verkkoon.

Koko päivä käytettiin aktiivisesti viikon ohjelman läpikäyntiin, viikon 17 ohjelman sisältöön ja tietenkin suomalaisryhmän vierailun suunnitteluun viikolle 47. Suunnittelu keskeytettiin ainoastaan lounaan ajaksi. Lounas nautittiin opiskelijoiden ruokalassa, jossa puitteet ja ruoka oli myös kadehdittavan hyvää. Lähes koko rakennustekniikan henkilökunta osallistui aktiivisesti viikkojen suunnitteluun ja kokemusten vaihtoon. Neljän aikaan pää alkoi olla jo niin jumissa, ettei ajatukset meinanneet juosta lainakaan. Onneksi moottorisuu Samin kone ei hyytynyt ja siirtymän aikana keskustaan sain itsekkiin kerättyä hieman voimaa kaupunkikierrokselle. Tygen opastuksella kävelimme kaupungin keskustassa, tutustuen kaupungin historiaan ja arkkitehtuuriin. Idyllinen kaupunki keskusta tarjoaa varmasti suomalaisillekkin vaihto-oppilaillekkin jotakin opittavaa. Keskustasta löytyy niin uutta kuin vanhaa rakennuskantaa. Puoli kuudelta keskusta hiljenee Hämeenlinnan tapaan lähes kuolleeksi, lukuunottamatta muutamia ruokapaikkoja ja kuppiloita.

Illan päätteeksi kiersin puolentoista tunnin kävelylenkin, tutkien lähimaastoja ja sinne kätkettyä rakennuskantaa. Kaupunkia halkovan joen rantaan on muokattu näyttäviä pengerryksiä, puutarhoja ja taloja, jotka kevään edetessä ovat varmasti näyttäviä näkyjä. Kaupunkikuvassa näkyy myös paljon harrastusmahdollisuuksia, biljardisalista, kylpylään. Pelkästään erilaisten rakennusten tarkasteluun saisi varmasti uhrattua yhden kuukauden illat. Niin paljon erilaisia ratkaisuja suomeen verrattuna löytyy, vaikka samoista materiaaleista onkin tehty. Kosteusasioissa voisimme varmasti jotakin tännekkin tuoda.

-Hannu

HEJDÅ

Tänään sitten oli aikainen herätys ruotsin saaristossa ihanalla Viking Grace laivalla. Menimme aamutokkurassa syömään maittavan aamupalan. Pahaa kahvia ja AIVAN JÄRKYTTÄVÄN KOKOISEN sämpylän, kera tuoremehun. Sitten pikapikaa hakemaan kamppeet ja autoon odottamaan, pääsyä aamukasteen kosteaan Tukholmaan.

Visiittimme Tukholmassa oli nopea. Aamuinen Tukholma vasta heräili 6:30 kun Suomen urhot porhalsivat hänen lävitseen, hämyisissä tunneleissa. Ja pitää Ruotsin poikaa kehua, että kyllä Tampereen tunneli jää pikkuveljenä varjoonsa Tukholma isoveljille, mitkä puhkovat keskustaa ristiin rastiin. No, Tukholma jäikin nopeasti taaksi ja aloimme paahtamisen läp eteläisen Ruotsin, kohti Göteborgia (486km).

Kyllä Ruotsalaiset oppivat nopeasti väistämään Suomen kesärajoituksilla (+10km) porhaltavaa riisikippoa. Ei ne pärjää meille rallissa tai Formuloissa tai nopeuksissa… Maisemat eivät mitenkään ihmetyttäneet ennen pääsyä ison lätäkön viereen (Vättern). Siellä vastakohdat isojen mäkien ja siirien kukkoloiden välissä avautuvan ison järven rannalla olivat kieltämättä hienot. Perämies Samikin hiljeni noin kahdeksi minuutiksi Hannun suureksi helpotukseksi…. mutta vain hetkeksi. Sitten nähtiin hevonen…

Matkalla jäi monta mielenkiintoista kohdetta tutkittavaksi uusilla seikkailuilla. Tarjolla olisi ollut Linköpingissä Saabin lentokonemuseo, Kolmårdenin eläintarha, Huqsvarnan tehdasmuseo ja monta muuta näkemisen arvoista paikkaa. Varmasti Ruotsistakin löytyisi hyviä yhteistyökumppaneita, huomioiden mm. ruotsinkielen opiskelun osana koulutustamme. Samoin sitä varmasti puoltaisi myös suomalaisten rakennusalan ammattilaisten määrä Ruotsissa ja monen Suomessakin toimivan ison rakennusliikkeen Ruotsalainen omistajapohja.

Lopulta pääsimme parin ajajan vaihdon päästä Göteboriin. Olimme kiitäneet kuin rasvatut salamat… tai Hannu vain halusi päästä äkkiä perille. Mutta kuitenkin Göteborissa olimme ja aikaa noin kolme tuntia tutustua hieman kaupunkiin. Kaupunki on kaunis ja ilma oli keväinen 13 astetta, sekä aurinko alkoi kunniaksemme porottaa. Kiertelimme hetken ja Hannu ilmoitti haluavansa syödä paikallisessa kuuluisuudessa Hard Rock Cafeessa. Katselimme paikallisia nähtävyyksiä ja Hanulla meinasi revähtää välillä niskat… ja arkkitehtuurikin oli ihan kaunista. Kevään ensimmäinen pehmis oli myös mukava nauttia keväisessä lämmössä. Varmasti jatkossakin pieni pysähdys Göteborissa antaa opiskelijoillekiin kuvaa eri aikakausien arkkitehtuurista ja merimatka näköalaa suuren maailman satamista.

Lopulta oli pakko suunnata autolle ja kohti satamaa, mistä matka jatkuisi reilun kolmen tunnin  lautta matkalla, Stena Linella, kohti Frederikshavnia. Odotusaikakin on käytetty tehokkaasti matkan aikana. Odottelun aikana on koostettu tulevan viikon esityksiä, kirjoitettu blogia ja korjattu rästissä olevia tenttejä. Tehokasta työskentelyä siis joka suhteessa. Matkaa jatkuu illan hämärissä vielä n. 200km määränpäähämme.

Oli sateinen ja sumuinen iltapäivä kun hopeanuolemme kurvaisi HAMKin pihasta kohti Turkua. Kävimme matkalla pikaisesti läpi mitä ihmettä olimme menossa tekemään ja kuinka siitä selviydymme. Ja nyt siis jo turvallisesti satamassa

Matkamme kohdehan siis on strateginen partnerimme Tanskassa VIA University College Holstebro. Siellä tarkoituksemme on siis opettaa ja tutustuttaa Tanskalaisia opiskelijoita tulevaan Suomen vierailuunsa ja kohteeseen, josta he tekevät tulevan projektinsa.

Sami

Tervetuloa! Tämä on ensimmäinen merkintämme lukuisten tulevien merkintöjen joukossa. Tänään aloitamme reissumme viikon mittaiselle matkalle Tanskaan. Matkalle lähtee siis kaksi raksan opettajaa Hannu ja Sami. Hannu toimii kokemuksen voimalla kapteenina ja matkanjohtaja. Sami edustaa nuoruuden voimaa ja energiaa ja hänen tehtäviinsä kuuluu… no olla mukana, vaikka perämiehenä.

Matkamme tarkoitus on tietysti sivistää Tanskalaisia ystäviemmä Suomalaisen rakentamisen ja tapojen saloihin, sekä saada uusia kokemuksia ja ystäviä matkamme aikana. Tietenkin olisi hyvä jos matkamme innostaisi myös sinua  opiskelijavaihtoon tai tutustumaan matkusteluun.

Päätimme ensimmäiselle yhteiselle matkallemme lähteä tietysti autolla. Täältä Hämeenlinnasta kohti Turkua, laivalla yli Ruotsiin ja sitten Ruotsin läpi kohti etelä rannikkoa. Rannikolta matkaamme Tanskaan lautalla, missä sitten siirrymme päämääräämme.